pahoittelen kovin sitä ettei tänne ole mitään ilmestynyt viime kerran jälkeen. Syytän huonoja päivitysmahdollisuuksia tien päällä.

Kirjoitan koko matkajutun kunnolla puhtaaksi ja se on myöhemmin nähtävänä kuvien kanssa.

Jotkut ovat ehka kuulleet huhuja brasilialaisen hotelliaamiaisen laadusta. Huhut ovat totta. Joka aamu tarjolla on kasittamaton sortimentti sampyloita, juustoa, lihaa, pullia, hedelmia, marmelaadia, kymmenta eri hedelmamehua, tuoreita hedelmia (nyt tiedan milta ananaksen pitaa oikeasti maistua). Lisaksi kokki pyorayttaa tilauksesta munakkaan eri taytteilla tai jotain muuta pikkusuolaista. Taalla makea on todella makeaa ja suolainen oikeasti suolaista.

Henkilokunta on erittain ystavallista ja kaikki toimii loistavasti. Mieleen tulee vertailukohtana se toinen aaripaa Scandic-hotellissa Goteborgissa pari vuotta sitten. Poydat pursuivat kaytettyja astioita, ruoat olivat loppu ja henkilokunnan edustaja paahtoi itsellensa leipaa keskella salia. Paahtaminen oli vaikeaa, silla kyseinen tarjoilija ei millaan voinut kaantaa selkaansa kaikille eri ruokaa ja poytatilaa pyytavilla asiakkaille yhta aikaa. Yritys oli kylla silminnahden luja. Piinallisen pitkan ajan jalkeen leivat olivat paahtuneet ja tarjoilija karkasi syrjempaan syomaan niita.

Hotelli on hieno. Olemme atlantin valtameren aarella kuudennessa kerroksessa. Huone on ilmastoitu. Halutessaan ikkunan saa auki jolloin foontuulet Afrikasta puhaltavat suoraan vuoteeseen. Hotellin alla on tuommoinen 8 kilometria pitka hiekkaranta joka ulottuu cityyn asti. Meidan rantakohtamme on sellainen epamuodikas paikka. Siina on vain kohtuullisesti vakea. Valkoihoisia ei juuri ole. Suurin osa on jonkin sortin mulatteja. Aurinko nousee 5.30 aamulla. Ensimmaiset mulatit onkin jo beachilla noin kello 6 rasvaamassa itseansa ja palvomassa aurinkoa. Rannalla on kyltit jossa varoitetaan haihyokkayksista. tsap. laskuveden aikaan uimaranta on tosin eristyksissa muusta meresta. 100m paassa on riutta (paikalliskielella recife), joka estaa haiden paasyn rantaan. Haikaloilla on nyt kiima-aika, joka kai tarkoittaa sita etta ne tulevat erityisen lahelle rantaa.

Paiva alkaa auringon noustessa. Jospa meilla suomalaisillakin olisi viisautta aloittaa duunit auringon noustessa eika lahtea rantasateessa keskelle ruuhkaa painamaa keskella yota talviaamuina. Kesalla voisi sitten ehka paiskia vahan pitempaa paivaa kun on valoa ja energiaakin enemman.

Hotelli on paikallisittain viisi tahtea. Kaikki ei ole ihan taydellista mutta en ole viela paremmassakaan ollut. Uima-altaalle kannetaan paukut ja pikkusuolaiset aurinkotuolin viereen samoilla kustannuksilla kun ne voisi kotona hakea k-kaupasta.

Eilen tiistaina kaytiin cityssa. Otettiin sellainen vahan hamaran nakoinen taksi hotellin edesta. hotellin portieerit mulkoili kun mentiin sellaiseen ritsaan. Mutta mistas sita tyhma turisti tietaisi mika on turvallista ja mika vaarallista. Kuski oli ystavallinen ja kohtelias. Sen tahden uskalsin jaada taksiin. Oli ihan hyva taksi. Kun lahdettiin liikkeelle kuski poisti huomaavaisesti taksi-kyltin auton katolta. Pikkasen hamasi. Sittemmin ilmeni etta se on normaali kaytanto. Ensin tosin luulin etta kyseessa on pimea taksi. Laitoin yhdessa vaiheessa vahan ikkunaa autossa kiinni mutta kahva jai kateen. Noloa. Minulle ja/tai taksikuskille. Jossain vaiheessa kyytia aloin epailla etta autosta valuu vetta jaloilleni. Eipas ollut vetta vaan verta. Huomasin myohemmin etta jokin otokka oli puraissut minua ukkovarpaaseen siina autossa istuessa. Valuva tunne oli omaa verta. Sinansa hyttysenpisto tai hamahakinpurema ei ole niin vaarallista mutta taalla tropiikissa ne pirut saattavat kantaa jonkinlaisia trooppisia tauteja. Olemme siis odottavalla kannalla. Todennakoisesti ei mitaan mutta kurjaahan se on. Oikeissa takseissa on niin hyva ilmastointi etta niissa hyttyset ei parjaa.

Taalla voidaan puhua ns. kahtiajakautuneesta yhteiskunnasta. Siihen kuuluvat ne, joilla on - ihan mita vaan. Ja siihen kuuluvat ne, joilla ei ole - niin sitten yhtaan mitaan. Meikalaiset erottuu taalla paikallisista niinkuin neekeri erottuu jaakarhujen hiihtokilpailussa. Niinpa taskullani kaytiin jo. Tosin mitaan poika ei saanut. Eika ollut kovin taitava, yritti ns. brute force tekniikalla kaapia taskuni tyhjaksi.

Tama tapahtui sellaisessa kansanmarkkina kaupunginosassa. Siella mulatit mulkoili meita niin etta meinas silmat pullahtaa niilta paasta. Ja yksi kysyi etta olenko saksalainen. Naa tyypit luulee etta mun nimi on Horst. Se ei ole suositus. Oletteko ikina tavannut yhtaan kansaa, jotka pitaa saksalaisista???

 

seuraavat aiheet pitaa kasitella ennenkuin matka on tyhjentavasti raportoitu

0. hotelli

1. taksit

2. bussit

3. yhteiskunnalliset olosuhteet

4. hyttynen / otokka

5. taskuvarkaat

6. aurinko

7. ranta

8. rahanvaihto

9. sapuskat

 

nama tekstit kirjoitetaan koneella jossa on kuymmnen minuutin vuorot ja aakkoset puuttuu. kirjoitusvirheet kuuluvat siis asiaan saavuimme eilen tosikuoppaisen lennon jalkeen. onneksi nukuimme lentokoneessa vietetysta 12 tunnsita suurimman osan.

taalla paivantasaajalla on kuuma. oikeastaan muuta ei eilen jaksanut kuin kayda marketissa ostamassa vetta ja suolakekseja. hotelli on hieno ja kaupunkialue on suuri. olemme ehka noin 10 km keskustasta jos sellaine on ylipaataan tassa metropoliissa olemassa.

 

tropiikin hajut ovat huikeat. lampo noin 30 varjossa mutta onneksi aurinko sitten lammittaa sen verran ettei paase hytisemaan tosissaan.